Oon ollu aika masentunut viime aikoina niin ei tulla tänne kirjoitettua mutta nyt alkaa taas olee aika ok olo vaikka ei mikään priima.. kaikki johtuu varmaan muutoksista joita tuli tuossa loppu syksystä kun en saanu harjoittelu paikkaa kirjanpidosta ja joiduin luopumaan siitä ajatuksesta että musta tulis kirjanpitäjä. 

No nt mulla on harjoittelu paikka, olen sillä ollut ennenkin ja se on tuttu ja turvallinen paikka missä on hyvä olla oon saanu siellä tehä laskutuksia sentään mikä on ollu yllättävän kivaa puhaa, vaikka eilen se laskutus ohjelma tekikin kiusaa ..

Vaikka vielläkin ahdistaa päivittäin kun ei ole ekemistä niin tykkään harjoittelu paikaastani ...

Ahdistus tuntuu möykyltä rinnassa joka ei tuu ulos vaikka kuinka yrittää en tiedä pitäis varmaan mennä jonnekkin juttelemaan mut, tuo mies ei ymmärrä miksi pitää mennä jollekkin "kallon kutistajalle" ku ei niistä oo apua...

Mulla ei siis oo lääkitystä masennukseen koska on niin lievä ja kausiluonteinen eli talvi masenns kun on pimeetä ja synkkää, kes on asia erikkseen silloin olen pirtee ja iloinen ja jaksan vaikka mitä ja haluun mennä ja tulla koko ajan ... ehdoten tuol puoliskolle että muutettais suomesta pois aurinkoon mutta ei innostunut... tuossakin on huonot puolensa en näkisi siskoni pojan kasvavan ja sitä ihanaa hymy poikaa jäis kauhee ikävä hän on vienyt tädin sydämmen ihan kokonaan hymyillään ja jokelullaan ym oon niin paljon nyt tässä talvella ollut heillä päivisin että en osaa olla ilman heitä päivittäin kirjoittellaan jollei käydä heillä... ja ne kuvat siitä tädin murusta voi että... 

Sekin saa masentumaan kun tulee kotiin kun ei ole omaa pientä kääröä jota paijata ja halia ym.. poika kasvaa niin vauhtia ku olla voi vaan pituus menee yläkäyrän yli omia polkujaan... 

 

Mut ei kai tässä sen kummempaa oikeastaan aattelin vain tulla päivittää tänne että täällä ollaan ja en oo menny hukkaan