kävin tuossa omassa  (vuosihuollossa 35v) eli kun kun tulee tiettyyn ikään niin kutsutaan aina 5vuoden välein neuvolaan  gynekologin juttusille kohdunkaula ssyöpä seulontaan. no menin sinne ihan hyvillä mielillä ei siinä mitään  näytteet otettiin ja sitten oli rintojen tutkinnan aika no sain lähetteen sitten tyksiin ultraan ja mammografiaan lisä tutkimuksiin nyt sitten odottelen sinne aikaa ja päässä pyörii vaikka mitä juttuja vaikka Neuvola lääkäri sanoi että ei mitään aihetta huoleen että kyse voi olla ihan vaan hermostollisesta vaivasta vasemmasssa rinnassa ainakin mutta hyvä mennä parempin tutkimuksiin...

Ihan kun tässä ei ole tarpeeksi murhetta ja huolia sitten viellä tälläinen tähän kaiken lisäksi. Nyt on tullu nukuttuu tosi huonosti ja päivät oon tosi väsyny nytkin pitäis kirjoittaai koulu tehtävää muttä ajatukset ei taho pysyy kasassaa kun ajatuksen harhailee ties minne..

No kuhan tuo mies pääsee töistä me lähetään uimaan jospa sais muuta ajateltavaa ja pirsistyisi ees hiukan että ei ala nukkuu kun aurinkokin lämmittää kivasti ainakin tässä keittiössä istuessa viellä on hiukan lunta massa mutta kyllä se kesä sieltä tulee pikku hiljaa...

 

Kaiken kauniin eilisestä haluan
kuljettaa mukanani tähän päivään.
Että jaksaisin elää jokaisen hetken
niin vahvasti kuin vain voin.
Vaikka tulevaisuus on arvoitus, on
jokainen vahvasti eletty hetki myös
uutta mukaan otettavaa huomiseen...

 

Joskus elämä yllättää katkerasti.
juuri kun on saanut kokea onnellisesti
onnístumista tai muuten tuntuu, että
kylläpä elämä mukavasti hymyilee
niin että oikein lämmittää!

Niin silloin,
voi tapahtua sellaisia asioita,
joita ei ikinä olisi osannut odottaa.
Se voi pysähdyttää ja järkyttää niin että
verikin tuntuu pysähtyvän kiertämästä
ja maa katoavan jalkojen alta.

Sitä se on elämän kulku,
aurinkotieltä kivisille poluille, edestakaisin.

Mutta ei koskaan mitään niin suurta surua,
ei koskaan mitään niin pahaa ei koskaan
niin isoa virhettä, että se jäisi
Luojalta huomaamatta, siihen lohtua ja apua
antamatta.