Olen onnellinen Lähimmäiseni puolesta joka odottaa esikoistaan tosin ihan raskauden alussa vasta mutta kumminkin ja samalla tunnen itseni epäonnistujaksi ja todella surulliseksi..

Sekavat tunteet ja se että tunnen olevani aivan yksin ajatusteni ja tunteiteni kanssa niin yksin............

Ilmakin on niin kauhee sopii kyllä ihan mun mielialaani räntää taivaan täydeltä ihan kuin taivas itkisi mun puolesta itse en jaksa edes sitä tehdä...

Miksi mun mitää olla lapseton vaikka rakastan lapsia todella paljon ja olen aina halunnut lapsia haaveilin aina että saisin 3 lasta mutta miten tässä näin kävi että en tule saamaan edes yhtä lasta ... alkaa itkettä niin että ei tästä kirjoittamisestakaan tahdo tulla mitään...

Koulu on alkanut ahdistamaan tai ei koulu vaan budjetin laskeminen kun en tahdo tajuta miten ne kaikki % lisätään ja lasketaa minnekkin ja sit ahdistaa koska tulee syyttäjältä kirje tuon toisen puoliskon asiasta sekin saa pään sekasin koko asia ei tahtois uskoa sitä asiaa puoliskostaan mutta kun hän väittää että mitään ei ole tapahtunut mutta sitten taas on toisen kertomus en oikeen tiedä mitä ajatella asiasta toivottavasti kaikki selvii nopeeti nyt on jo mennyt yli 6kk.... kaikke taas kasantuu mieleen mutta mistään ei voi puhua kenellekkään ilman että ei loukkaa ketään.. olen ihan hukassa ajatusteni kanssa, mutta siltin yritän selvitä joka päivä ja mennä eteenpäin vain ei kai tässä muuta voi vaikka välillä tuntuu että oman käden kautta kun lähtis pois mutta ei musta ole siihenkään eli ei ole muuta kun päiväkerrallaan vaan kyllä se siitä sitten taas.

 

Minulla ei ole suloista, tuhisevaa vauvakääröä sylissäni.
Minulla ei ole ihanaa, pömppöä vauvamahaa.
Minulla ei ole ultrakuvaa, masussa vipattavasta pikkusydämestä.
Minä en tiedä tuleeko noita minulla koskaan olemaankaan

 
Lapsettoman isä meidän

Isä meidän joka olet taivaissa
vaikka minä en saa olla isä maan päällä
pyhitetty olkoon sinun nimesi
vaikka minun nimelläni ei ole jatkajaa
tulkoon sinun valtakuntasi
vaikka minun poikani ja tyttäreni eivät ole sitä rakentamassa
tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa
vaikka sen julistaisi lääkäri lapsettomuusklinikalla
anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme
vaikka minun perheessäni on vain kaksi sitä jakamassa
ja anna meille meidän syntimme anteeksi 
sillä en itse kykene päästämään itseäni irti
syyttelystä ja huonommuuden tunteesta
niin kuin mekin anteeksi annamme niille,
jotka ovat meitä vastan rikkoneet
sillä he eivät tiedä, mitä minulle tekevät
äläkä saata meitä kiusaukseen
sillä minua on jo tarpeeksi kiusattu ja nöyryytetty
vaan päästä meidät pahasta, 
sillä pahinta ei ole lapsettomuuteni, 
vaan se, että katkeroidun ja menetän elämänhaluni
sillä sinun on valtakunta ja voima
ja kunnia iankaikkisesti
Amen
 
Koti-ikävä
kodittoman tauti

lapseton ikävöi
lapsiaan.

-Anna-Liisa Laamanen-
 
Tulisit jo meille,

et tiedä kuinka odotetaan.

Tuulien teille,

toiveeni kuiskata saan