on taas se aika vuodesta kun masennus alkaa nostaa päätään kaikki tuntuu turhalta ja raskaalta vaikka olis paljon ilon aiheitakin. Autokin hajos ja taas tuli eteen "uuden" auton hommaaminen mikä kyllästyttää rahaa olis kiva saada säästöönkin mut ei tässä mitään saa säästettyy...

1455966_473479472780323_68790739_n.jpg

ja tää lapsettomuus alkaa taas harmittaa kun joulu alkaa lähestymään niin alkaa kaipamaan omaa lasta vaikka aika mahdottomalta se tuntuu että sellaisen koskaan saisin.

Hänelle, jota ei vielä ole

Tulisit jo meille,
et tiedä kuinka odotetaan. 
Tuulien teille,
toiveeni kuiskata saan.

Sanattomin sanoin, 
me sua kaivataan. 
Ovemme on avoin, 
kai joskus tavataan?

Tyhjä on syli, 
mutta toiveita täynnä.
Emme pääse sun yli, 
me sua jo rakastetaan.

-Tuntematon

 

eipä mulla nyt muuta koitan viellä tällä viikolla kirjoittaa jotain iloisempaa