Lääkärien koodi merkinnät on aika hauskoja eli kyseinen merkintä on Uniepnea (c-pap hoito) se mulla on nyt ollu reilun 1.5 vuotta.. Ennen diagnoosia olin todella väsynyt ja tuntui että mistään ei tuu mitään kaikki oli hankalaa ja erittäin ärsyttävää , seinät kaatui päälle, itketti ym..

Oli helpotus saada kuulla että ei mun päässä ollutkaan vikaan vaan mulla oli uni ongelma en nukkunut siis kuin 3-6 tuntia valve unta en siis vaipunut syvään uneen koskaan nukuin koiran unta ja kaiken lisäksi mulla oli hengitys katkoksia 45/min että ei mikään ihme että olin koko ajan väsynyt ja itkuinen ja päätä särki/migreeni...

nyt ei ole enää ollu niin usein pää kipee mitä se oli ennen hoitoa silloin se oli joka päiväistä nyt silloin tällöin..

Tässä hiukan tietoa myös uniapneasta ..

 

Uniapnea

Uniapnealla tarkoitetaan unenaikaisia hengityskatkoksia. Uniapneaa sairastaa Suomessa ainakin 300 000 ihmistä.

Uniapneassa nielun alueen lihakset veltostuvat unen aikana. Siitä seuraa ylähengitysteiden osittaista ahtautumista, mikä aiheuttaa hengityskatkoksia ja kuorsausta. Katkos voi kestää muutamista sekunneista jopa yli minuuttiin. Se päättyy usein korahdukseen ja nukkujan havahtumiseen. Yöllä unen aikana voi normaalistikin esiintyä lyhyitä hengityskatkoksia, mutta niiden määrä, pituus ja seuraamukset ratkaisevat onko kyseessä sairaus.

Hoitamaton uniapnea lisää kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin 3−6-kertaisesti sekä riskiä 2-tyypin diabetekseen, aivoverenkierronhäiriöön, keuhkovaltimoverenpainetautiin ja todennäköisesti myös sydämen vajaatoimintaan. Lieväänkin uniapneaan liittyy lisääntynyt verenpainetaudin riski. Kognitiivisen toiminnan ja muistin häiriöt ovat uniapneaa sairastavilla yleisiä, joten hoitamattomana se lisää myös riskiä joutua liikenneonnettomuuteen. Lue lisää uniapneasta ja sydämen vajaatoiminnasta Terveysportissa.

Hoitamaton uniapnea estää yleensä ehdotonta valppautta vaativassa ammatissa toimimisen (esim. ammattiautoilijat). Jos henkilö toimii tällaisessa ammatissa ja epäilee sairastavansa uniapneaa, on sairaus tutkittava viipymättä ja hoito aloitettava mahdollisimman nopeasti. 

Unenaikaisia hengityskatkoksia esiintyy n. 10 prosentilla henkilöistä, jotka kuorsaavat. Rakenteellisesti ahdas nielu altistaa kuorsaukselle ja hengityskatkojen syntymiselle. Toisaalta kaikki uniapneaa sairastavat eivät kuorsaa, eivätkä kaikki kuorsaajat sairasta uniapneaa. Vielä ei tiedetä tarkkaan, miksi joillekin kuorsaajista kehittyy uniapneatauti. Todennäköisesti kyseessä on monen eri tekijän yhteisvaikutus, mutta myös perintötekijöillä on merkitystä.

Uniapnean riskitekijöistä merkittävin on ylipaino. Painon noustessa myös kaulan ja nielun alueelle kertyy ylimääräistä rasvaa, joka tekee ilmatiet ahtaiksi. Muita yleisiä riskitekijöitä ovat krooninen nenän tukkoisuus, suuret nielurisat ja pieni alaleuka.

Uniapnea on yleisintä 40–65-vuotiailla, mutta sitä voivat sairastaa kaikenikäiset ihmiset, lapsetkin. Uniapneaa esiintyy niin miehillä kuin naisilla, mutta naissukuhormonit suojaavat naisia osin. Naisilla sairaus yleistyy menopaussin jälkeen.

 

Uniapnean hoito

Tietoa eriasteisten uniapneoiden hoidosta.

Uniapnean varhainen toteaminen on tärkeää. Uniapnean diagnoosi perustuu esitietoihin, kliiniseen tutkimukseen ja uni- tai yöpolygrafian tulokseen. Unitutkimus tehdään usein kotona, jotta nukkumisolosuhteet olisivat mahdollisimman normaalit. Uniapnean vaikeusasteen määrittely riippuu yöllisten hengityskatkosten määrästä. 

Uniapnea on:

  • lievä, jos hengityskatkoja on 5–15 tunnissa
  • keskivaikea, jos katkoja on 16–30 tunnissa 
  • vaikea, jos yli hengityskatkoja on yli 30 tunnissa.

Työ- ja toimintakykyä, sairauspoissaolon tarvetta, työhön paluuta sekä lääkinnällisen ja ammatillisen kuntoutumisen edellytyksiä arvioidaan yksilökohtaisesti ja perusteellisemmin vasta, kun uniapnean hoidon vaikutus on saavutettu ja arvioitavissa. Päävastuu tästä on työterveyshuollolla.

Uniapnean hoidon tavoitteena on lievittää sairauden aiheuttamia oireita, säilyttää työkyky, parantaa elämänlaatua sekä ehkäistä ja lievittää liitännäissairauksia sekä estää ennenaikaista kuolemaa. Hoito rakennetaan uniapnean vaikeusasteen mukaan yksilöllisesti. Tärkeää on poistaa tai vähentää uniapneaa aiheuttavia ja pahentavia tekijöitä. 

Lievän uniapnean hoidoksi voi riittää nenän tukkoisuuden hoito ja elintapojen muuttaminen eli painonhallinnasta ja liikunnasta huolehtiminen. Lievää uniapneaa sairastavaa seurataan perusterveydenhuollossa. Keskivaikeassa ja vaikeassa uniapneassa ensisijaisena hoitomuotona on ylipainehengityshoito (CPAP). Tällöin hoitotulosten arviointi ja seuranta tapahtuvat ainakin alkuvaiheessa erikoissairaanhoidossa. Joillekin uniapneaa sairastaville on apua uniapneakiskosta ja leikkaushoidoista. Niiden vaikutusta arvioivat erikoislääkäri ja hoitava yksikkö. 

resmed.airsense.10_4.jpg 

ilman tätä konetta en enää osaa nukkua 

tuollainen nenämaski mulla on 

 

Mirage_FX_for_Her.jpg