Elämä on kuin ruusu, niin kaunis ja tuoksuva mutta samalla niin pistävä ja kipeää tekevä..

usein kun pidän  vauvaa sylissäni. Hymyilen ja esitän  pidän hellästi sylissäni. Ja halusin huutaa!!

Sillä minulla ei ole sylissä pidettävää pienokaista...

 halaa oikein lujasti. Elämäni suurin tragedia, milloin pääsen sen yli! Tarvitsen sinua niin kovasti, vaikka en sitä sinulle haluakaan myöntää. Sinä olet ainoa joka minua osaa lohduttaa, kun syli on tyhjä...

joskus itken itseni uneen toivoen että viellä joskus vaikka sisimmässäni tiedän että ei koskaan..

Oloa on vaikea selittää, mutta kaipuu jäytää sisintä.

Näitä tuntemuksia on vaikea selittää aina ei osaa pukea tunteita sanoiksi..

 

ROHKEUTTA SINULLE, ÄITI,
jolla ei ole lasta.

Sinulla on äidin sydän ja mieli.
Sinulla on syli,
joka olisi valmis ottamaan lapsen vastaan
ja kädet, jotka janoavat lapsen 
käden kosketusta.

Mieltäsi viiltää kaipaus.
Tunnet epäonnistuneesi siinä,
mikä muille on itsestään selvää.

Rohkeutta!
Sinulla on toivoa.

On monia tapoja syntyä.
On monia teitä tulla äidiksi.

Kuuntele itseäsi,
rukoile ja etsi tietäsi.
Rakkaus jota kannat sisälläsi on lahja.

Ehkä joku lapsi juuri nyt kaipaa äidinrakkautta,
jota juuri sinä voit antaa.

 

DSC_0068.jpg